perjantai 28. joulukuuta 2012

Elämää ja odottamista

On kauheaa huomata odottaneensa jotain niin kovasti, että on unohtanut elää siinä välissä.


Raskaus on pitkä aika. (Ei, lause ei todellakaan ole järkevä, mutta se kuvaa parhaiten sitä, miltä minusta nyt tuntuu.)

Raskauden odottaminen saattaa olla pitkä. Joillain se on oikeasti pitkä, joillain se vain tuntuu pitkältä. Ja sitten on tietenkin niitä, joilla se käy ihan huomaamattaa. Yllättäin. Kaksi viivaa, jotka ilmestyvät sotkemaan huolellisesti suunnitellun elämän.

Aika venyy huomaamatta. Siihen tulee silmukoita, ja yhtäkkiä huomaa eläneensä saman päivän yhä uudestaan ja uudestaan. Päivät ja viikot katoavat jonnekin. Odottaessa.

Vaikka elämä on nyt. Mitään ei tarvitse odottaa, koska kaikki on tässä. Jonkin odottaminen on vain lupaus tai toive jostakin, jota ei vielä ole saanut.

Pitää siis vaalia ja rakastaa sitä, mitä on nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti