Kirjoittelin juuri ystävälle, että enää 2 vuorokautta ja 9 tuntia. Sitten saa synnyttää! Hänellä on ollut laskettu aika jouluaattona, joten hän ei ollut aivan samaa mieltä siitä, että odottaa vielä 2 vuorokautta ja 9 tuntia... Olo alkaa kuulemma käydä aika tukalaksi.
Meidän esikoinen syntyi raskausviikolla 42+1. Tiedän siis kokemuksesta kuinka pitkältä nuo viimeiset päivät ja viikot tuntuvat. Silti uskalsin kirjoittaa ystävälle, että odottaisi nyt vielä niin kauan että vuosi vaihtuu. Aika uhkarohkeaa, mutta otin riskin. Olisi todella kiva, jos meidän vauvamme syntyisivät samana vuonna.
Tällä oletuksella on tietenkin se pohja, että tämä minun vatsassa oleskeleva vauva viihtyy paikoillaan vielä ainakin sen 2 vuorokautta ja 9 tuntia. Mutta eiköhän hän viihdy, kun nyt on menossa vasta viikko 35+5, päivää vajaa kuukausi laskettuun aikaan.
Kävimme tänään ruokakaupassa ja hampurilaisbaarissa. Kävelin (lyllersis hitaammin kuin mummot) Prisman ympäri, ja kassoille päästyäni supistuksia tuli niin paljon, että pelkäsin oksentavani siihen paikkaan. Onneksi jono oli pitkä, joten ehdin levätä siinä ja pahimmat supistukset laantuivat. Siitä sitten lyllersin McDonald'siin herkuttelemaan ranskalaisilla.
Kävelin pitkästä aikaa noin paljon kerralla (eli kahden tunnin sisällä, khröm), mutta supistukset ovat edelleen läsnä. Onneksi tätä olotilaa ei kestä enää loputtomiin. Pian saan alkaa kävellä normaaliin tahtiin! Ja keväällä pääsen ehkä jopa hölkkälenkille! Uskomatonta...
Meidän esikoinen syntyi raskausviikolla 42+1. Tiedän siis kokemuksesta kuinka pitkältä nuo viimeiset päivät ja viikot tuntuvat. Silti uskalsin kirjoittaa ystävälle, että odottaisi nyt vielä niin kauan että vuosi vaihtuu. Aika uhkarohkeaa, mutta otin riskin. Olisi todella kiva, jos meidän vauvamme syntyisivät samana vuonna.
Tällä oletuksella on tietenkin se pohja, että tämä minun vatsassa oleskeleva vauva viihtyy paikoillaan vielä ainakin sen 2 vuorokautta ja 9 tuntia. Mutta eiköhän hän viihdy, kun nyt on menossa vasta viikko 35+5, päivää vajaa kuukausi laskettuun aikaan.
Kävimme tänään ruokakaupassa ja hampurilaisbaarissa. Kävelin (lyllersis hitaammin kuin mummot) Prisman ympäri, ja kassoille päästyäni supistuksia tuli niin paljon, että pelkäsin oksentavani siihen paikkaan. Onneksi jono oli pitkä, joten ehdin levätä siinä ja pahimmat supistukset laantuivat. Siitä sitten lyllersin McDonald'siin herkuttelemaan ranskalaisilla.
Kävelin pitkästä aikaa noin paljon kerralla (eli kahden tunnin sisällä, khröm), mutta supistukset ovat edelleen läsnä. Onneksi tätä olotilaa ei kestä enää loputtomiin. Pian saan alkaa kävellä normaaliin tahtiin! Ja keväällä pääsen ehkä jopa hölkkälenkille! Uskomatonta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti