Pikkuinen tuolla masussa aiheuttaa tietämättään välillä aikamoista epämukavuutta rakastavalle äidilleen. Vauva on pyöriskellyt ympäri ämpäri mahaa viimeiset viikot. Mikäs siinä, tilaa on, eikä vielä ole mikään pakko kiinnittyä oikeaan asentoon. Hän oli kuitenkin neljä päivää putkeen oikeassa asennossa (eli pää alaspäin), ja ehdin jo ajatella, että: "JES! Nyt hän vihdoin on tajunnut oman (ja äitinsä) parhaan!"
Vielä eilen puolenpäivän aikaan Pikkuisen hikka tuntui oikeassa paikassa, eli tuolla tosi alhaalla vatsassa. Ja pieni peppu puski mammaa söpösti kylkiluihin. Vauhtihirmukin kokeili vauvan hikkaa ja ihmetteli kovasti, että onko vauva jo hereillä. (Olen sanonut, että vauva nukkuu tuolla mahassa ja kasvaa koko ajan isommaksi, ja sitten kun hän on tarpeeksi iso, hän syntyy ja sitten saamme nähdä hänet. Poika on kovasti jo yrittänyt tarjota vauvalle erilaisia leluja, pussannut ja paijannut mahaa. Ihana poika.)
Mutta hikkaan siis. Ehdin siis juuri tottua siihen, että vauva on nyt sitten oikein päin, kun hän yllätti mammansa ja päätti alkaa pyöriä ympyrää. Eilen nejän aikaan hikka oli yhtäkkiä siellä, missä peppu oli aiemmin ollut! Tai siis ei yhtäkkiä... Kun noin kaksikiloinen myökky heittää kärrynpyörää mahassa, niin ei se ihan yhtäkkiä käy... Mutta joka tapauksessa, vauva siis kääntyi eilen täyden ympyrän vatsassa. Hikka tuntui pitkin päivää eri puolilla, joten hänen sijaintinsa oli helppo paikallistaa.
Vielä eilen puolenpäivän aikaan Pikkuisen hikka tuntui oikeassa paikassa, eli tuolla tosi alhaalla vatsassa. Ja pieni peppu puski mammaa söpösti kylkiluihin. Vauhtihirmukin kokeili vauvan hikkaa ja ihmetteli kovasti, että onko vauva jo hereillä. (Olen sanonut, että vauva nukkuu tuolla mahassa ja kasvaa koko ajan isommaksi, ja sitten kun hän on tarpeeksi iso, hän syntyy ja sitten saamme nähdä hänet. Poika on kovasti jo yrittänyt tarjota vauvalle erilaisia leluja, pussannut ja paijannut mahaa. Ihana poika.)
Mutta hikkaan siis. Ehdin siis juuri tottua siihen, että vauva on nyt sitten oikein päin, kun hän yllätti mammansa ja päätti alkaa pyöriä ympyrää. Eilen nejän aikaan hikka oli yhtäkkiä siellä, missä peppu oli aiemmin ollut! Tai siis ei yhtäkkiä... Kun noin kaksikiloinen myökky heittää kärrynpyörää mahassa, niin ei se ihan yhtäkkiä käy... Mutta joka tapauksessa, vauva siis kääntyi eilen täyden ympyrän vatsassa. Hikka tuntui pitkin päivää eri puolilla, joten hänen sijaintinsa oli helppo paikallistaa.
Ehdin jo harmitella (okei, okei, manata) miehelle, että olis vauva nyt saanut pysyä pää alaspäin. Itsellä on paljon mukavampi olla, kun vauva on pää alhaalla, koska silloin hän pääsee potkimaan vain kylkiluihin eikä minnekään herkempään paikkaan. Ja se möyrintä mitä kärrynpyörän tekeminen mahassa aiheuttaa! Napani meinasi räjähtää ja koko vatsan seutu oli hellänä.
Tänä aamuna sain kuitenkin ihanan herätyksen. Vauvan hikka tuntui alhaalla, oikeassa paikassa! Wohoo! Iloitsin asiasta Haaveilijallekin, joka lähti tänä kauniina talvisena aamulla metsälle.
Pitääpäs liittää tähän myöhemmin jokin mahakuva, kunhan vaan saan tuon valokuvilla varustetun tietokoneen avattua.
Jälkikirjoitus. Arvatkaas, mitä tuo vauveli nyt sitten taas tekee? No heittelee kärrynpyörää tietty! Voihan...!
Pitääpäs liittää tähän myöhemmin jokin mahakuva, kunhan vaan saan tuon valokuvilla varustetun tietokoneen avattua.
Jälkikirjoitus. Arvatkaas, mitä tuo vauveli nyt sitten taas tekee? No heittelee kärrynpyörää tietty! Voihan...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti