Välillä ihan tavallinen päivä on tavanomaista ihanampi. Olimme tänä aamuna perhekahvilassa. Poikkeuksellisesti meillä ei ollut mukana "omia" kavereita, vaan lähdimme kahdestaan pojan kanssa. Vaihtelun vuoksi oli ihan mukavaa olla hiljaa porukan keskellä. Yleensä papatamme ystävien kanssa taukoamatta. Nyt juttelin silloin tällöin ohjaajien ja muiden äitien kanssa (yhtään isiä tai isovanhempaa ei ollut paikalla), mutta pääasiassa puuhastelin pojan kanssa. Oli mukava keskittyä vain häneen.
Kahvilassa yksi äideistä alkoi puhua lapsensa allergioista. En ehtinyt kahvilassa puhua hänen kanssaan kun olimme koko ajan eri puolilla huonetta. Kävelimme kuitenkin samaa matkaa autolle hänen kanssaan, ja pääsimme vertailemaan kokemuksiamme. Oli ihanaa jutella jonkun kanssa, jonka lapselle ei sovi se "kaikelle pitää siedättää" -juttu, joka on nykyään vallitseva trendi.
Heillä on myös se tilanne, että jos lapselle annetaan murusiakaan siitä ruoka-aineesta, jolle hän on allerginen tai hänen epäillään olevan allerginen, niin kukaan perheessä ei nuku. Totesimme yhdessä, että nukkuminen on aika tärkeää. Ja jotku luulevat, että jos nyt vähän antaa jotain allergiaoireita aiheuttavaa ruokaa, niin lapsi nukkuu huonosti yön tai kaksi (kyllähän jokainen aikuinen pärjää niin kauan huonoilla unilla!). Mutta ei. Elimistö palautuu ennalleen vasta kahden viikon päästä.
Heillä on myös se tilanne, että jos lapselle annetaan murusiakaan siitä ruoka-aineesta, jolle hän on allerginen tai hänen epäillään olevan allerginen, niin kukaan perheessä ei nuku. Totesimme yhdessä, että nukkuminen on aika tärkeää. Ja jotku luulevat, että jos nyt vähän antaa jotain allergiaoireita aiheuttavaa ruokaa, niin lapsi nukkuu huonosti yön tai kaksi (kyllähän jokainen aikuinen pärjää niin kauan huonoilla unilla!). Mutta ei. Elimistö palautuu ennalleen vasta kahden viikon päästä.
Olen puhunut (vääntänyt kättä) näistä allergia-asioista jo niin kauan (monesti turhaan!), että nykyään usein välttelen niihin keskusteluihin osallistumista. Jos joku tulee suoraan minulle puhumaan tai kysymään neuvoa, niin tietenkin juttelen ja kerron asioista. Mutta muiden keskusteluihin en oikein jaksa osallistua. On niin paljon aikuisia, jotka toistavat neuvolantätien (JOTKA EIVÄT OLE SAANEET MINKÄÄNLAISTA ALLERGIAOHJAUSTA) ohjeita ajattelematta itse ollenkaan. Turhauttavaa.
Ikävän usein käy niin, että allergiselle lapselle syötetään sellaisia ruokia, joista hänen ihonsa menee rikki tai joista hän saa hirvittäviä vatsavaivoja. Sitten ihmetellään ja harmitellaan kun lapsi (eikä kukaan muukaan perheessä!) nuku. Ja sitten aloitetaankin kuuden kuukauden iässä unikoulu! Hirvittää ajatella, millaisia aikuisia kasvaa näistä lapsista, joiden perustarpeet (siis kivuton elämä!) jätetään huomioitta, ja heidät jätetään selviämään yksin. (Tassuttelut ja muut pehmeät uneenauttamiskeinot sopivat vain terveille lapsille! Muut unikoulusysteemit ovat mielestäni niin epäinhimillisiä, että en edes ala kirjoittaa niistä tässä.)
Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. Minä en todellakaan kannata sitä, että lapselle syötetään vain paria tarkkaan valikoitua ja tarkasti prosessoitua ruoka-ainetta ja jätetään kaikki muu "varmuuden vuoksi" pois. Vaan kannatan sitä, että jos vauvalle tulee allergiareaktio jostakin ruoka-aineesta, niin se jätetään pois hänen (ja imettävän äidin) ruokavaliosta. Vauvan elimistö on hyvin kehittymätön ja esimerkiksi suolisto on valmis vasta noin kolmevuotiaalla. Elimistöä ei siis pidä kuormittaa ylenmäärin ennen kuin se on edes valmis. Siedätyshoitojen aika on sitten myöhemmin.
Kannatan siis monipuolista ruokavaliota. Ja kaikkea saa testata, mutta jos siitä tulee ikävä allerginen reaktio, niin minun mielestäni sitä ei pidä syödä. En tiedä kuinka moni äiti (tai isä, mutta yleensä naiset ovat tarkempia ulkonäöstään) tekisi itselleen niin, että jos hän saa ihottumaa vaikka vehnästä tai tomaatista, niin söisi näitä ruokia vapaaehtoisesti. Ikävän usein kuitenkin näkee alle vuoden ikäisiä vauvoja, joilla on hirveästi ihottumaa poskissa tai käsissä tai pepussa tai missä vain kehossa. Ja sitten siihen laitetaan kortisonirasvaa, jotta saadaan ihottuma pois, mutta ei edes ajatella, että jätettäisiin se tietty ruoka-aine pois, koska "mitään ei saa vältellä turhaan".
Tätä mantraa toistellaan ymmärtämättä mitä se oikeasti tarkoittaa. Turhaan välttäminen tarkoittaa sitä, että jos naapurin Liisa-vauvalle on porkkana-allergia, niin emme varmuuden vuoksi anna porkkanaa omalle Ville-vauvallemme. Kun taas ihan tarpeellista välttämistä on sellainen, että jos Villekin saa oireita porkkanasta, niin hänelle ei sitten syötetä sitä ja rasvata ihottumia piiloon kortisonirasvalla (joka ei ole niin harmitonta kuin välillä annetaan ymmärtää).
No niin. Allergiapurkaus oli siinä! Meidän poikamme on siis allerginen monelle ruoka-aineelle ja meille lääkäri on sanonut, että niitä ruoka-aineita ei tarvitse koittaa tarjota uudelleen ennen kuin kolmen ja seitsämän vuoden kynnysiässä. Kolme ja seitsämän ovat kuulemma sellaisia ikiä, jolloin jotku allergiat helpottavat. Osa allergioista on sitten elinikäisiä. Nähtäväksi jää, mitkä. Mutta niitä testaamme siis vasta sitten kolmen ja seitsämän vuoden iässä! Tämän ikäistä allergista lasta ei tarvitse siedättää millekään.
Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. Minä en todellakaan kannata sitä, että lapselle syötetään vain paria tarkkaan valikoitua ja tarkasti prosessoitua ruoka-ainetta ja jätetään kaikki muu "varmuuden vuoksi" pois. Vaan kannatan sitä, että jos vauvalle tulee allergiareaktio jostakin ruoka-aineesta, niin se jätetään pois hänen (ja imettävän äidin) ruokavaliosta. Vauvan elimistö on hyvin kehittymätön ja esimerkiksi suolisto on valmis vasta noin kolmevuotiaalla. Elimistöä ei siis pidä kuormittaa ylenmäärin ennen kuin se on edes valmis. Siedätyshoitojen aika on sitten myöhemmin.
Kannatan siis monipuolista ruokavaliota. Ja kaikkea saa testata, mutta jos siitä tulee ikävä allerginen reaktio, niin minun mielestäni sitä ei pidä syödä. En tiedä kuinka moni äiti (tai isä, mutta yleensä naiset ovat tarkempia ulkonäöstään) tekisi itselleen niin, että jos hän saa ihottumaa vaikka vehnästä tai tomaatista, niin söisi näitä ruokia vapaaehtoisesti. Ikävän usein kuitenkin näkee alle vuoden ikäisiä vauvoja, joilla on hirveästi ihottumaa poskissa tai käsissä tai pepussa tai missä vain kehossa. Ja sitten siihen laitetaan kortisonirasvaa, jotta saadaan ihottuma pois, mutta ei edes ajatella, että jätettäisiin se tietty ruoka-aine pois, koska "mitään ei saa vältellä turhaan".
Tätä mantraa toistellaan ymmärtämättä mitä se oikeasti tarkoittaa. Turhaan välttäminen tarkoittaa sitä, että jos naapurin Liisa-vauvalle on porkkana-allergia, niin emme varmuuden vuoksi anna porkkanaa omalle Ville-vauvallemme. Kun taas ihan tarpeellista välttämistä on sellainen, että jos Villekin saa oireita porkkanasta, niin hänelle ei sitten syötetä sitä ja rasvata ihottumia piiloon kortisonirasvalla (joka ei ole niin harmitonta kuin välillä annetaan ymmärtää).
No niin. Allergiapurkaus oli siinä! Meidän poikamme on siis allerginen monelle ruoka-aineelle ja meille lääkäri on sanonut, että niitä ruoka-aineita ei tarvitse koittaa tarjota uudelleen ennen kuin kolmen ja seitsämän vuoden kynnysiässä. Kolme ja seitsämän ovat kuulemma sellaisia ikiä, jolloin jotku allergiat helpottavat. Osa allergioista on sitten elinikäisiä. Nähtäväksi jää, mitkä. Mutta niitä testaamme siis vasta sitten kolmen ja seitsämän vuoden iässä! Tämän ikäistä allergista lasta ei tarvitse siedättää millekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti