Voisin hakata päätäni seinään, mutta eihän se mitään auttaisi. Annoin pojalle toissapäivänä puolivahingossa sellaista salaatinkastiketta, jolle hän on allerginen. Ja juuri samana päivänä kun kirjoitin allergiapurkauksen!
Meillä pääsi loppumaan se meidän tavallinen salaatinkastike. Annoin sitten pojalle uutta salaatinkastiketta, jonka tuotetiedot olin lukenut viikkoa aimmin. Jolloin myös mainitsin miehelle, että tämä ei sovi pojalle, meidän pitää ostaa lisää sitä tavallista. No sitten toissapäivänä, kun tulimme kotiin perhekahvilasta nälkäisen, kärttyisen pojan kanssa, ja yritin kiireessä laittaa meille syötävää, en muistanut että se salaatinkastike ei sovi pojalle.
Poika kävi itse hakemassa pullon jääkaapista, ja minä avasin korkin ja kaadoin sitä hänen lautaselleen. Mikään kello ei soinut päässäni.
Eilen illalla mies huomasi, että pojalla on yksi näppy selässä. Minäkin menin katsomaan ja löysimme lisäksi kaksi näppyä vatsan puolelta. Olimme samana päivänä käyneet mammakahveilla, mutta sanoin miehelle, että en nyt ala soittelemaan varoituksia mistään rokosta ennen kuin tulee selvempiä jälkiä.
Mietimme tietenkin myös, onko poika syönyt jotain sopimatonta, ja mieleeni tuli vain se, että olimme käyttäneet yhteistä margariinia perhekahvilassa. Näpyt olivat siis samannäköisiä, mitä pojalle tulee esimerkiksi vehnästä. Katsoin tietenkin margariinia levittäessäni, että pojan (kotoa mukana tuodulle) leivälle ei tarttunut mitään palasia margariinin mukana. Kotona käytämme siis nykyään yhteistä margariinirasiaa, vaikka mies syö vehnäleipää.
Meillä pääsi loppumaan se meidän tavallinen salaatinkastike. Annoin sitten pojalle uutta salaatinkastiketta, jonka tuotetiedot olin lukenut viikkoa aimmin. Jolloin myös mainitsin miehelle, että tämä ei sovi pojalle, meidän pitää ostaa lisää sitä tavallista. No sitten toissapäivänä, kun tulimme kotiin perhekahvilasta nälkäisen, kärttyisen pojan kanssa, ja yritin kiireessä laittaa meille syötävää, en muistanut että se salaatinkastike ei sovi pojalle.
Poika kävi itse hakemassa pullon jääkaapista, ja minä avasin korkin ja kaadoin sitä hänen lautaselleen. Mikään kello ei soinut päässäni.
Eilen illalla mies huomasi, että pojalla on yksi näppy selässä. Minäkin menin katsomaan ja löysimme lisäksi kaksi näppyä vatsan puolelta. Olimme samana päivänä käyneet mammakahveilla, mutta sanoin miehelle, että en nyt ala soittelemaan varoituksia mistään rokosta ennen kuin tulee selvempiä jälkiä.
Mietimme tietenkin myös, onko poika syönyt jotain sopimatonta, ja mieleeni tuli vain se, että olimme käyttäneet yhteistä margariinia perhekahvilassa. Näpyt olivat siis samannäköisiä, mitä pojalle tulee esimerkiksi vehnästä. Katsoin tietenkin margariinia levittäessäni, että pojan (kotoa mukana tuodulle) leivälle ei tarttunut mitään palasia margariinin mukana. Kotona käytämme siis nykyään yhteistä margariinirasiaa, vaikka mies syö vehnäleipää.
Silloin kun etsimme pojan allergioita, niin miehellä ja meillä oli omat margariinit. Niin herkkä poika ei ole vehnälle (tai millekään sellaiselle, mitä leivästä saattaa löytyä), että tarvitsisi ihan oman margariinin. Katsotaan, saanko oman margariinin sitten taas kun vauva on syntynyt.
Poika oli siis muuten ihan tavallinen itsensä, joten laitoimme hänet normaalisti nukkumaan. Hän nukkui klo 20-23.30. Sitten hän olikin hereillä klo 23.30-03.30. Vaikka hän oli ihan älyttömän väsynyt, vaikka teimme kaikkemme, jotta saisimme hänet nukkumaan (keinutimme sänkyä, keinutimme sylissä, paijasimme selkää, sivelimme sääriä ja niin edelleen) hän ei vain saanut unen päästä kiinni. Sitten vihdoin klo 03.25 hän sammui.
Yöllä ehdin jo ajatella, että tätä se tulee sitten taas olemaan vauvan kanssa. Koska tällaista se oli pojan kanssa hyvin pitkään. Mutta silloinkaan minulla ei välähtänyt, että hän olisi syönyt jotain sopimatonta.
Poika nukkui aamulla 8.45 asti, jonka jälkeen tulimme alakertaan. Laitoin teeveden kiehumaan ja avasin jääkaapin. Katsoin salaatinkastikepulloa. Aivoissani sytytti VIHDOIN! Soitin siinä sitten miehellekin töihin ja kerroin, että ei meidän mitään rokkoa tarvitse tässä pohtia. Tarvitsee pohtia vain sitä, että kuinka paha raskausdementia vaimolle iskeekään...
Ehdin kahden vuoden imetysaikana tottua siihen, että poika voi syödä kaikkea mitä minäkin voin ja toisinpäin. Luultavasti sen takia aivoni eivät rekisteröineet sitä salaatinkastiketta sen kummemmin, koska minä voin syödä sitä. Nyt minun pitää siis skarpata!
Onneksi tätä ei ole tapahtunut useammin kuin tämän kerran. Ja onneksi poika ei ole hengenvaarallisen allerginen millekään, koska muuten joutuisimme poistamaan kaikki sellaiset ruoka-aineet talosta minun raskausaikanani. Tai itseasiassa ehkä jopa koko tulevaksi imetysajaksi! Koska muistaakseni (heh, heh) tämä dementia vain pahenee silloin.
Yöllä ehdin jo ajatella, että tätä se tulee sitten taas olemaan vauvan kanssa. Koska tällaista se oli pojan kanssa hyvin pitkään. Mutta silloinkaan minulla ei välähtänyt, että hän olisi syönyt jotain sopimatonta.
Poika nukkui aamulla 8.45 asti, jonka jälkeen tulimme alakertaan. Laitoin teeveden kiehumaan ja avasin jääkaapin. Katsoin salaatinkastikepulloa. Aivoissani sytytti VIHDOIN! Soitin siinä sitten miehellekin töihin ja kerroin, että ei meidän mitään rokkoa tarvitse tässä pohtia. Tarvitsee pohtia vain sitä, että kuinka paha raskausdementia vaimolle iskeekään...
Ehdin kahden vuoden imetysaikana tottua siihen, että poika voi syödä kaikkea mitä minäkin voin ja toisinpäin. Luultavasti sen takia aivoni eivät rekisteröineet sitä salaatinkastiketta sen kummemmin, koska minä voin syödä sitä. Nyt minun pitää siis skarpata!
Onneksi tätä ei ole tapahtunut useammin kuin tämän kerran. Ja onneksi poika ei ole hengenvaarallisen allerginen millekään, koska muuten joutuisimme poistamaan kaikki sellaiset ruoka-aineet talosta minun raskausaikanani. Tai itseasiassa ehkä jopa koko tulevaksi imetysajaksi! Koska muistaakseni (heh, heh) tämä dementia vain pahenee silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti