Kuinka pienestä se välillä onkaan kiinni. Siis 2,5-vuotiaan unirytmi.
Poika nukahti eilen neljän aikaan autoon pariksikymmeneksi minuutiksi. Tuo pieni torkahtaminen aiheutti sen, että hän nukahti yöunille tavallista myöhemmin. Ja mikä erikoisinta, nukkuu nyt tavallista myöhempään. (Hän siis lopetti päiväunien nukkumisen tuossa alkusyksystä.)
Poika on ollut kellontarkka viimeiset viikot heräämisen suhteen, riippumatta siitä, mihin aikaan illalla on saatu unenpäästä kiinni. Nyt hän kuitenkin edelleen vetelee sikeitä yläkerrassa, kun minä olen alakerrassa. Mitä hän ei yleensä tee. Viimeistään siinä vaiheessa kun minä olen pessyt hampaat, poika on herännyt. Nyt olen jo alakerrassa juomassa teetä.
Poika on ollut kellontarkka viimeiset viikot heräämisen suhteen, riippumatta siitä, mihin aikaan illalla on saatu unenpäästä kiinni. Nyt hän kuitenkin edelleen vetelee sikeitä yläkerrassa, kun minä olen alakerrassa. Mitä hän ei yleensä tee. Viimeistään siinä vaiheessa kun minä olen pessyt hampaat, poika on herännyt. Nyt olen jo alakerrassa juomassa teetä.
Pitää varmaan mennä ja herättää hänet. Tätä ette kuule tässä talossa kovinkaan usein! Ehkä noin kerran vuodessa.
Sainkohan nyt tuon kellon kuntoon...? Jostain syystä olin aluksi Naurusaarten aikavyöhykkeellä. Ehkä se kuvasti hyvin tämän talon sisäistä olemusta. Heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti